Johtoryhmän blogi: Kasvatus, koulutus ja elämä eivät toteudu kaavalla a+b=x
Julkaistu 10.4.2024 Muokattu 18.9.2024On huhtikuu ja keväinen aurinko paistaa jo ikkunoista iltaa pitkälle. Muistan, kun jaoimme näitä blogin kirjoitusvuoroja johtoryhmässä viime syksynä ennen lumia ja sain tämän huhtikuun kirjoitusvuoron. Ensimmäinen ajatus oli, että kirjoitan huhtikuisen auringon ja kevään täyteisen tuulahduksen keväästä ja tulevasta kesästä.
Asiat menivät kuitenkin toisin, kuten elämässä monesti tapahtuu. Tämän kuun alun Vantaan koulusurman tapahtumat ovat olleet esillä mediassa ja mietin, että pitäisikö asiaa käsitellä tässä blogissa. Pitäisikö ja voinko? Vastasin itselleni, että pitää.
Julkinen keskustelu kaikkia järkyttäneestä ja surullisesta asiasta on pyörinyt pääosin ratoja, jotka päätyvät samoihin pisteisiin. On haettu syitä, syyllisiä ja syy-seuraussuhde- ketjuja. Tässä tapahtumassa on vain uhreja ja yksittäisten syy-seurausuhde- ketjujen tekeminen vajailla tiedoilla ei palvele ketään. On kuitenkin tärkeää, että keskustellaan ja asiaa käydään läpi, koska se on osa kollektiivista tapahtumasta selviämistä.
Kasvatusalalla pitkään toimineena ajattelen, että isossa kuvassa tästä tapahtumasta opiksi otettavat asiat eivät ole nolla-summa- peliä. Kasvatus, koulutus ja elämä eivät toteudu kaavalla a+b=x. Kompleksisiin asioihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Yksinkertaisten ja nopeiden ratkaisujen tarjoaminen vajailla tiedoilla on aina vaarallista.
Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen sekä pahoinvoinnin vähentäminen on kuitenkin ensisijainen asia. Tämä ei tapahdu poliittisia irtopisteitä keräämällä ja tuomalla esille yksittäisiä helppoja keinoja. Kyse on panostuksesta sosiaalitoimeen, lastensuojeluun, psykologipalveluihin sekä riittäviin resursseihin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja nuorisotyössä sekä lasten harrastustoiminnassa.
Samaan hengenvetoon on todettava, että resurssien taakse pakeneminen on myös yleisesti ajateltuna väärä tie.
Kompleksisessa maailmassa asioihin vaikuttavat myös yksittäiset asiat. Teknologista kehitystä ei pidä estää ja sen mukana täytyy myös kasvatus- ja koulumaailman kulkea aallon harjalla. On kuitenkin kyettävä aidosti pohtimaan kysymystä, että ovatko vankkurit menneet hevosen edelle lasten sosiaalisen median alustojen käytössä? Olisiko yleinen ikäraja näissä paikallaan? Ja jos yleistä ikärajaa ei saada, pitäisikö vanhempien asettaa rajoja lasten sosiaalisen median käytölle?
Lisäksi huoltajien olisi hyvä aidosti kysyä ja selvittää, mitä omalle lapselle kuuluu.
Suomalainen koulujärjestelmä on toimiva, turvallinen ja aikaansa seuraava. Meillä on erittäin korkeatasoinen ja hyvä opettajan koulutusjärjestelmä. Koulun sisällä meillä on luotuna toimivat järjestelmät moneen asiaan puuttumiseen oppilaan kannalta katsottuna. On hyvä muistaa, että koulu, lapset ja nuoriso eivät ole erillään oleva linnake muusta yhteiskunnasta. Yhteiskunnan todellisuus ja arkipäivä näkyvät kouluissa sellaisena kuin se on. Lasten ja nuorten arki ja elämä tulevat osaksi koulujen arkea. Kasvatus- ja koulutusalan ammattilaiset tekevät päivittäin erittäin hyvää työtä yhteiskunnan monitasoisten ilmiöiden kanssa. Tämä asia tuntuu monesti koulun ulkopuolella unohtuvan.
On myös hyvä muistaa, että meidän lapsemme ja nuoremme voivat monelta osin erittäin hyvin. Meillä on vain nykypäivänä enemmän tietoa, mahdollisuuksia ja alustoja käsitellä käsitettä lasten ja nuorten hyvinvointia kuin esimerkiksi kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta sitten. Ja tämä ei ole huono asia ollenkaan, mutta se on hyvä keskusteluissa tiedostaa.
Yötöntä yötä ja lohennousua odottaen.
040 489 5030
juha.vaisanen@kolari.fi
Kansalaisopisto
Kunnanvirasto